Ajatuksia sunnuntaille

Viikonloppu on ollut mahtava. Eilisen hektisen lauantaivuoron jälkeen vapaa sunnuntai tuntuu enemmän kuin hyvältä. Olimme sopineet pitävämme sunnuntai brunssin tyttökavereideni kanssa. Keräännyimme pitkästä aikaa saman pöydän ääreen syömään aamupalaa ja juttelemaan niitä näitä. Tuntui hyvältä höpötellä näiden naisten kanssa pitkästä aikaa ilman jätkien sekoilua taustalla. Just us girls.

Aamulla kun kävimme kaupassa ostamassa brunssi eväämme muistin samalla että Lokakuun Ellen peilikuva osiossa on pieni juttu ihailemastani vloggaajasta ja kaimastani, Mariieveronicasta (Maria Veronica Verho). Hänestä oli tehty lyhyt ja ytimekäs sivun juttu, jossa Veronica itse kertoo hieman itsetunnosta ja sen parantumisesta hänen kohdallaan. Tämä videobloggaamisen ansiosta. Juttuun oli myös liitetty yksi erittäin yksinkertainen ja onnistunut kuva tästä nuoresta upeasta naisesta. Olen itse tavannut Mariieveronican kerran muutama vuosi takaperin. Oli hauska tavata tämä jo julkisuuden henkilöksi luokiteltava henkilö livenä ja vaihtaa hänen kanssaan pari sanaa.

Ihailen Mariieveronicaa suunnattomasti. Suurimman vaikutuksen minuun tekee hänen aitoutensa ja häpeilemättömyytensä. Hän ei pelkää sanoa, tuntea tai olla sellainen kun hän on. Tässä kyseisessä Ellen artikkelissa hän mm. sanoo että

"Itsevarmuus on kaunista, 

samoin naisen vartalo, oli se 

minkä muotoinen tahansa. 

Mene siis peilin eteen, 

katso itseäsi silmiin 

ja sano ääneen kauniita asioita peilikuvallesi."

(Elle Lokakuu 2016). 

Juuri tällaista ajattelumallia minä rakastan ja minusta on upeaa, että hän sanoo nämä asiat ääneen meille kaikille. Toivon, että jokainen, joka seuraa Mariieveronicaa somessa kuulee ja sisäistää nämä asiat. Itsenä rakastaminen on asia josta olen itsekkin puhunut paljon. Kun tulee tutuksi itsensä kanssa ja oppii rakastamaan itseään, on paljon helpompi mennä eteenpäin elämässä itsevarmana ja vahvana. Siitä aion ottaa mallia häneltä, koska hän on mielestäni one to look up to itsevarmuuden ja kauneuden suhteen. Enkä puhu pinnallisesta kauneudesta, vaan elämän tuomasta eloisasta persoonnallisesta kauneudesta joka huokuu sisältä päin meistä kaikista. Mariieveronica on minun ehdoton girl crush ja olisi mahtavaa jos vielä jonain päivänä saisin tavata hänet uudestaan. Someseuraamista aion jatkaa sinnikkäästi ja toivon suurta menestystä hänelle.

Ensi viikko vaikuttaa erittäin lupaavalta ja aion jatkaa näillä hyvillä energioilla, jotka olen nyt saannut pyörimään. Tuntuu hyvältä voida hyvin ja olla energinen. Kiitos rakkailleni, jotka ovat luoneet hyvää energiaa minuun.

La Joie de Vivre

Elämänilo. Sitä olen tarvinnut. Ja nyt vihdoin, pitkästä aikaa, oloni on puhtaasti onnellinen. Hymyilyttää ja jopa laulattaa. Mitään erikoisempaa syytä en tälle hyvälle ololle keksi, eikä toisaalta tarvitsekkaan. Kunhan on hyvä olla.

Yhden iloisen päätöksen kuitenkin elämässäni tein, mutta en aio sitä vielä paljastaa. Haluan olla varma että kaikki menee hyvin, sitten voin kertoa tästä asiasta blogini puolellekkin. Tämä päätös teki minut erittäin onnelliseksi ja muistelin taas sitä, miten ihmisen mieli parantuu kun tämä itse ottaa ohjat käsiin ja hakee parannusta elämäänsä omasta tahdostaan. Pelkkä päätöksen teko ja sen niin sanottu "sinetöiminen" tuottaa jo äärimmäistä hyvää oloa, koska ensimmäinen askel kohti parempaa on sillä hetkellä otettu. Odotan innolla syksyn alkamista oikein kunnolla, ja jos kaikki sujuu hyvin tulee elämääni pieni suuri muutos vuoden alusta.

Good things happening!

Kiitos Benitalle kuvistani <3

Haluan muutosta

Nyt tuntuu siltä, että haluan jotain uutta. Kaipaan muutosta omaan elämääni ja arkeeni. Minulla on periaatteessa kaikki erittäin hyvin. Minulla on kaunis koti, perhe, ystäviä, terveys ja hyvä kunto sekä työpaikka josta saan olla kiitollinen. Kuitenkin, tuntuu että jotain puuttuu, tai että jotain pitäisi muuttaa tämän hetkisestä elämästä. En koe olevani tyytyväinen.

Vuosi sitten haaveilin tietynlaisesta asemasta työpaikallani. Nyt olen käytännössä saavuttanut sen mitä halusin, mutta se ei tunnukkaan siltä mitä ajattelin sen olevan. En nauti enää siitä mitä teen. Vaikka olen kehittynyt hurjasti ja oppinut todella paljon uutta, ei työni enää anna minulle yhtä paljon kun se minulta vie. Olen verottanut omaa aikaani ja omaa sosiaalista elämääni erittäin paljon, jotta pystyisin osoittamaan olevani tietyn aseman arvoinen. Teen kaikkeni, jotta minä olisin paras, ja jotta minä saisin kiitosta esimiehiltäni. Ja niin minä saankin, jatkuvasti. Silti tuntuu kuitenkin siltä, että se ei enää ole sen työn arvoista. Ei tunnu oikealta lähteä töistä joka päivä miettien vain seuraavaa päivää kun tulen taas takaisin töihin. Voisi melkein sanoa että elämäni on tällä hetkellä pelkkää työtä. Aikaa tai energiaa ei juuri muuhun riitä. Tämän olen tainut mainita jo aikaisemminkin...

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En halua pyytää apua lähimmäisiltäni enkä halua tehdä hätiköittyä päätöstä. Monet sanovat että minun kannattaisi lähteä ulkomaille. En voisi olla enempää samaa mieltä, mutta ajatus järjestelyistä saa minut tuskastumaan. Minäkö nyt osaisin itse yksin järjestää itseni asumaan ja työskentelemään ulkomaille. Ajatus pelottaa. Ja ajattelen aina että tämä tunne on vain ohimenevää. Pari viikkoa ja voin taas paremmin enkä haluakkaan enää lähteä. En halua enää toistaa tätä kaavaa. Minun on saatava muutos aikaan jollain tapaa. Edes pikkuhiljaa, jotain on nyt muutettava, jotta saan oman elämäni ja oman itseni takaisin.

"Pidä kynsin ja hampain kiinni 

siitä elämästä

 mikä sinulla on"

En halua menettää otetta elämästä. Elämä on kaunista. Minun elämäni vain koostuu tällä hetkellä

stressistä, ikävästä ja energian puutteesta. Ja sen pitää muuttua. Löytyykö ratkaisu sitten mistä? Sitä en tiedä, mutta minun itse tehtävä asioita sen eteen, että voisin paremmin. Tottakai läheiseni edesauttavat asian etenemistä, ja ystävieni tapaaminen piristää minua aina. Kuten tänään. Olin aivan korviani myöten täynnä työpäivääni ja silti jaksoin mennä kahville ystäväni kanssa. Kummasti unohtui raskaat työt vaikka aiheesta keskusteltiinkin. Ystäviä minulla on eniten ikävä. Sosiaalisuutta. Kaikkea hauskaa mitä aina teemme yhdessä. Ajat muuttuvat ja kaikilla on omat menonsa mutta jos jostain löydämme sopivan ajan, pyrimme aina kokoontumaan yhteen. Niistä hetkistä tulee aina se paras ja voimakkain fiilis. Silloin sitä tuntee olevansa taas elossa. 

 Kun aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä, mietin mitä kaikkea haluaisinkaan muuttaa elämässäni. Minne haluaisin mennä ja kaikkea tehdä. Nyt ymmärrän että oloni onkin selkeää ikävää.  Olen vain valunut päivästä toiseen ja jokainen päivä tuntuu yhtä uuvuttalta. Kaipaan ystävieni seuraa ja naurua ja hölmöjä juttuja. 
Joten jos olet läheinen ystäväni (tiedät kyllä), niin minulla on sinua ikävä <3  

Autumn vibes

Syyskuu alkoi eilen. Tuntuu hassulta. Sinne se kesä meni noin vain ja taas alkaa villasukkien, kynttilöiden ja kerrospukeutumisen aika eli syksy. Olen yleensä aina sanonut että kevät ja kesä ovat minun lempivuodenaikoja, mutta jostain syystä tänä vuonna tuntuu siltä, että odotan syksyä enemmän kuin koskaan ennen ja kesän loppuminen ei oikeastaan edes harmita. Olen täysin valmis viileämpiin ilmoihin ja syystrendeihin. Kesä ei vain tänä vuonna ollut se paras omalla kohdalla, joten senkin vuoksi olen iloinen että se on nyt "ohi" ja pääsemme siirtymään syksyyn. Siinäkin on omat viehettävyytensä.

Voisin hieman muistella mitä sitä tuli kesällä tehtyä. Kesä niin sanotusti alkoi, kun valmistuin koulusta ja minusta tuli YO merkonomi. Oli valmistumisjuhlintaa koko viikonlopun ajan. Sen jälkeen alkoi ihan tavallinen arki taas, eli töitä viikoista toiseen. Kesäkuu meni erittäin nopeasti. Heinäkuussa pääsin sitten ihan lomalle. Minulla oli kokonaiset kolme viikkoa kesälomaa. Olin tästä erittäin innoissani ja olin suunnitellut tekemistä ensimäiselle viikolle. Kävin tallinnassa spa lomalla jonka jälkeen lähdin seuraavana päivänä Kööpenhaminaan ystäväni kanssa katsomaan Rihannan kiertuetta. Se oli ehdottomasti kesän kohokohta. Rakastuin Kööpenhaminaan ja aion ehdottomasti mennä sinne uudestaan!

Tämän reissun jälkeen alkoi sitten pieni alamäki. Sain pienen flunssan palattuani Tanskasta ja seuraavat kaksi viikkoa mitä lomaa oli jäljellä olivat erittäin tasapaksuja ja jopa tylsiä. Kesä ei tuntunut kesältä, koska ilmat eivät tietenkään suosineet (yllätys). Ei ollut tarpeeksi lämmin mennä rannalle ottamaan aurinkoa. Myös hieman tylsää oli että ystäväni olivat kaikki töissä viikolla joten tekemistä piti keksiä yksin. Nautin kyllä yksin olemisesta mutta pidemmän päälle kyllästyn nopeasti. Olisin voinut vain palata töihin ensimmäisen lomaviikon jälkeen. Loppuloma oli vain töihin paluun odottelua. Kävin toki myös mökilläni Mäntyharjulla ja tapasin kavereita viikonloppuna. Ulkona tuli syötyä, shoppailtua ja Hernesaarenranta tuli nähtyä ainakin kolme kertaa. Nautin kyllä lomastani koska se lepo tuli tarpeeseen. Aion ensi vuonna vain ajoittaa lomani hieman eritavalla.

Missä sitten nyt mennään? Syksy alkaa, töitä riittää vaikka muille jakaa. Syysflunssat aiheuttavat hieman vaikeuksia kaikilla työpaikoilla kun tuntuu, että kaikki ovat sairaslomilla. Itsekin jouduin viime viikonlopun kärsimään huonovointisuudesta. Se on melko normaalia tähän aikaan vuodesta. Täytyy muistaa pitää itsestä ja omasta jaksamisesta huolta. Itse menen helposti aivan tappiin asti työmäärän kanssa ja uhraan omaa aikaani töihin, koska pakkohan siellä on jonkun olla. Yritän jaksaa erittäin pitkälle mutta nyt kyllä huomaa että väsymys alkaa painaa rankasti. Huomenna saan pitää vapaapäiväni, enkä todellakaan aio miettiä mitään työhön liittyvää.

Erittäin paljon tsemppiä kaikille syksyyn! Syksy on ihanaa ja kaunista aikaa. Nautitaan siitä siis ennen kiristäviä talvipakkasia.