Haluan muutosta

Nyt tuntuu siltä, että haluan jotain uutta. Kaipaan muutosta omaan elämääni ja arkeeni. Minulla on periaatteessa kaikki erittäin hyvin. Minulla on kaunis koti, perhe, ystäviä, terveys ja hyvä kunto sekä työpaikka josta saan olla kiitollinen. Kuitenkin, tuntuu että jotain puuttuu, tai että jotain pitäisi muuttaa tämän hetkisestä elämästä. En koe olevani tyytyväinen.

Vuosi sitten haaveilin tietynlaisesta asemasta työpaikallani. Nyt olen käytännössä saavuttanut sen mitä halusin, mutta se ei tunnukkaan siltä mitä ajattelin sen olevan. En nauti enää siitä mitä teen. Vaikka olen kehittynyt hurjasti ja oppinut todella paljon uutta, ei työni enää anna minulle yhtä paljon kun se minulta vie. Olen verottanut omaa aikaani ja omaa sosiaalista elämääni erittäin paljon, jotta pystyisin osoittamaan olevani tietyn aseman arvoinen. Teen kaikkeni, jotta minä olisin paras, ja jotta minä saisin kiitosta esimiehiltäni. Ja niin minä saankin, jatkuvasti. Silti tuntuu kuitenkin siltä, että se ei enää ole sen työn arvoista. Ei tunnu oikealta lähteä töistä joka päivä miettien vain seuraavaa päivää kun tulen taas takaisin töihin. Voisi melkein sanoa että elämäni on tällä hetkellä pelkkää työtä. Aikaa tai energiaa ei juuri muuhun riitä. Tämän olen tainut mainita jo aikaisemminkin...

En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. En halua pyytää apua lähimmäisiltäni enkä halua tehdä hätiköittyä päätöstä. Monet sanovat että minun kannattaisi lähteä ulkomaille. En voisi olla enempää samaa mieltä, mutta ajatus järjestelyistä saa minut tuskastumaan. Minäkö nyt osaisin itse yksin järjestää itseni asumaan ja työskentelemään ulkomaille. Ajatus pelottaa. Ja ajattelen aina että tämä tunne on vain ohimenevää. Pari viikkoa ja voin taas paremmin enkä haluakkaan enää lähteä. En halua enää toistaa tätä kaavaa. Minun on saatava muutos aikaan jollain tapaa. Edes pikkuhiljaa, jotain on nyt muutettava, jotta saan oman elämäni ja oman itseni takaisin.

"Pidä kynsin ja hampain kiinni 

siitä elämästä

 mikä sinulla on"

En halua menettää otetta elämästä. Elämä on kaunista. Minun elämäni vain koostuu tällä hetkellä

stressistä, ikävästä ja energian puutteesta. Ja sen pitää muuttua. Löytyykö ratkaisu sitten mistä? Sitä en tiedä, mutta minun itse tehtävä asioita sen eteen, että voisin paremmin. Tottakai läheiseni edesauttavat asian etenemistä, ja ystävieni tapaaminen piristää minua aina. Kuten tänään. Olin aivan korviani myöten täynnä työpäivääni ja silti jaksoin mennä kahville ystäväni kanssa. Kummasti unohtui raskaat työt vaikka aiheesta keskusteltiinkin. Ystäviä minulla on eniten ikävä. Sosiaalisuutta. Kaikkea hauskaa mitä aina teemme yhdessä. Ajat muuttuvat ja kaikilla on omat menonsa mutta jos jostain löydämme sopivan ajan, pyrimme aina kokoontumaan yhteen. Niistä hetkistä tulee aina se paras ja voimakkain fiilis. Silloin sitä tuntee olevansa taas elossa. 

 Kun aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä, mietin mitä kaikkea haluaisinkaan muuttaa elämässäni. Minne haluaisin mennä ja kaikkea tehdä. Nyt ymmärrän että oloni onkin selkeää ikävää.  Olen vain valunut päivästä toiseen ja jokainen päivä tuntuu yhtä uuvuttalta. Kaipaan ystävieni seuraa ja naurua ja hölmöjä juttuja. 
Joten jos olet läheinen ystäväni (tiedät kyllä), niin minulla on sinua ikävä <3