2/15/2017

Täydellisyyteen pyrkiminen

Luen Helsingin Sanomien verkkosivuilta kolumneja, blogeja ja mielipidekirjoituksia. Suosikiksi on sosittautunut Maaret Kallion blogi Lujasti Lempeä. Tänään vapaapäivän aamuna löysin kirjoituksen kyseisestä blogista, joka oli julkaistu 1.2.2017:

"Täydellinen elämä voi 

uuvuttaa ihmisen – 

on tärkeää osata tehdä 

myös sinne päin"

Maaret Kallio, Helsingin Sanomat, 1.2.2017

 

Tekstissä Maaret kuvailee sitä, miten pyrimme aina täydellisyyteen kaikilla elämämme osa-alueilla. Vaatteista lähtien aina aamupalaan ja sosiaalisii tilanteisiin, kaiken on oltava tarkkaan suunniteltua ja harkittua. Mikään ei voi mennä vain sinne päin. En voisi samaistua tekstiin enempää, koska juuri tämä on se mihin itse huomaan kompastuvani erittäin usein. Pyrin liikaa täydelliseen ja optimaaliseen malliin, kun voisin vain elää elämää eteenpäin rennosti, miettimättä sitä onko tämä tilanne tai asu tai ruoka-annos mahdollisimman täydellinen. Kasaan itselleni aivan järkyttävän suuria paineita ulkonäön ja suorittamisen suhteen kaikessa. Ei siis mikään ihme, että energiatasoni ovat välillä aivan lähellä nollaa. Maaret toteaakin kirjotuksessaan, että elämän viilaaminen optimaaliseksi on uuvuttavaa.



"Optimaalielämä uuvuttaa helposti rakentajansa,
 kun jokaisen päätöksen perään
 takertuu piinaava epävarmuus: 
menikö sittenkään nappiin?"
Maaret Kallio, Helsingin Sanomat, 1.2.2017


Surullinen kääntöpuoli tässä huippuelämän tavoittelussa on se, että se oikea kaunis ja muokkaamaton kuva ilman niin sanottuja filttereitä valuu ohi. Voinko sitten totea olevani tyytyväinen eläämäni, jonka olen viettänyt vain keskittyen siihen, että jokainen hetki ja suoritus olisi täydellinen ? En. En ole tyytyväinen, koska olen perfektionisti. Olisin voinut tehdä kaiken vielä vähän paremmin.

Oikeaan aitoon ja muokkaamattomaan elämään pitää panostaa. Pitää elää hetkessä ja antaa tilanteiden edetä omalla painollaa, murehtimatta tilanteiden kulun täydellisyyttä. Juuri se on täydellistä kun huomaat miten epätäydellisen upean päivän tai hetken juuri vietit, ilman että mitään oli suunniteltu, viilailtu ja päälläsikin oli vain sama harmaa neulepaita kuin edellisenäkin iltana.


Lähde: http://www.hs.fi/blogi/lujastilempea/art-2000005069240.html

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti