Koulukiusaaminen

Aiheesta puhutaan jatkuvasti. Uutiset, blogit, kirjoitelmat. Kaikki ottavat kantaa aiheeseen "koulukiusaaminen". Olen itsekkin ottanut kantaa tähän yhteiskuntamme suureen ongelmaan. Kuudennella luokalla pidin puheen koulukiusaamisesta. Seuraavan kerran lukiossa tein äidinkielen puhekurssilla jälleen puheen samasta aiheesta. Miksi? Koska aihe koskettaa minua. Ja varmasti monia meistä, joilla on yhtään empatia kykyä. 

Luin tänään uutisen, jossa kerrottiin 13 vuotiaan pojan tehneen itsemurhan koulukiusaamisen seurauksena. Tämä ei tapahtunut Suomessa. Myös muualla maailmassa tapahtuu koulukiusaamista, ja se traumatisoi nuoria ja lapsia, joiden olisi tarkoitus olla "maailman tulevaisuus". Onko tulevaisuutemme siis kiusaajien varassa? Ovatko vuosien päästä poliittiset vaikuttajat kiusaajia ja kaupan kassoilla työskentelevät kiusatut ja syrjityt. Luettuani kyseisen uutisen, alkoi mieleeni muistua omat kouluajat, kun kärsin itse koulukiusaamisesta. En ikinä itse joutunut kärsimään kiusaamisesta niin pahasti, että se olisi ajanut minut ajattelemaan, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin itsemurha. Mutta se oli kuitenkin äärimmäisen vaikeaa ja haavoittavaa. En ikinä unohda sanoja joita kiusaajat käyttivät tai miten minua katsottiin ja halveksuttiin nauraen. En koskaan unohda, miten minua tönittiin ja lyötiin. Kaikesta huolimatta, en koskaan luovuttanut. En masentunut, enkä pysynyt hiljaa. Pyrin aina pitämään puoleni, sillä niin minut oli kasvatettu. En aikonut alistua kiusaajien tahtoon. Kenenkään ei pitäisi. 

Kuudennella luokalla päätin pitää puheen koulukiusaamisesta. Parastahan oli se, että kiusaajani joutuivat kuuntelemaan puheeni. Toivoin sillon sen herättävän ajatuksia kaikissa, mutta mitäpä 12 vuotias poika tai tyttö osaa vielä ajatella toiselle aiheutuvasta pahasta mielestä. Ei mitään. 
 Sain puheestani kiitettävän arvosanan ja opettajani oli minusta ylpeä. En ehkä silloin saanut samanlaista painoarvoa sanomalleni, minkä voin tänä päivänä saada. Siksi pyrin nyt puhumaan aiheesta rohkeasti ja avoimesti, sillä haluan olla mukana tekemässä hyvää. Haluan parantaa yhteiskuntamme tilannetta koulukiusaamisen suhteen. Jos olisi keino, millä yksi ihminen voi lopettaa kiusaamisen maailmasta, olisin tehnyt sen jo vuosia sitten. Mutta koska tämä ei ole mahdollista, on ihmisten ymmärrettävä, että tämä on yhteinen asia. Tämä on ongelma, jota luomme itse maailmaan, joten ainoa keino lopettaa se on toimia yhdessä.

 Toivon, että opettajat ympäri maailman haluavat luoda ystävällistä ilmapiiriä kouluihin ja opettaa lapsille arvostusta. Opettakaa lapsille, että maailmassa on erilaisuutta, jota pitää arvostaa, sillä se on rikkaus. Ketään ei syrjitä, kiusata tai kenellekkään ei naureta erilaisuuden takia, koska kaikki me olemme erilaisia. 
Vanhemmat, rakastakaa lapsianne. Opettakaa heille asioita, mitä kouluissa ei opita. Suurin vastuu on teillä. Lasten ja nuorten on opittava jo kotona, miten on oikein kohdella toista ihmistä. "Tee muille niinkuin haluat sinulle tehtävän" kiteyttää mielestäni oleellisimman. 
Ja me muut. Me, jotka näemme tapahtumat pihoilla, kaduilla ja kaupungilla. Menkäämme ja tehkäämme hyvä teko. Auta ihmistä, jonka näet kokevan vääryyttä. Ole suurempi ja vahvempi kuin kiusaajan ego. Pysäytä tilanne ja sano kylmän viileästi, että se ei ole OK. Toista ei saa kiusata. 

Mediassa ollaan tehty lukuisia kampanjoita koulukiusaamisen lopettamiseksi. Tämän hetkinen kampanja on #viimeinenkiusaus, joka on peliyhdistys Ray:n pyörittämän Ihnimillisten uutisten Elokuun teema. Aiheen kasvoksi on valittu kaikkien tuntema Cheek (Jare Tiihonen). Hän kehottaa meitä ottamaan auttajan roolin, minkä itse ainakin otan enemmän kuin mielelläni. Jos minulla ei olisi vakituista päivätyötä, olisin varmasti kiertelmässä kouluja ympäri Suomea, pitämässä nuorille ja lapsille puhetta/presentaatiota aiheesta koulukiusaaminen. Haluan tähän väliin siteerata Jare Tiihosen sanoja 

"Koulukiusaamiseen puuttuminen 
ei ole yksittäisten ihmisten homma – ei opettajien 
tai vanhempien. Se kuuluu myös niille, 
jotka katsovat sivusta. Jokaisessa kouluyhteisössä on
 tyyppejä, joilla on valtaa ja joita kuunnellaan. 
He voivat valita, minkä roolin ottavat. 
Heidän pitäisi valita auttajan rooli."

 Voisin puhua tästä aiheesta loputtomiin ja jos ikinä jonkun kanssa kasvotusten aiheesta keskustelen niin puhuttavaa kyllä riittää. En koskaan lakkaa puolustamasta nuoria ja lapsia jotka joutuvat kiusaajien uhreiksi. Haluan olla esimerkkinä kaikille nuorille ja lapsille siitä, että itseään ei saa antaa kiusattavan. On yritettävä kaikkensa ollakseen rohkea ja puolustaa itseään. Minulle sanottiin lukuisia kertoja, että minusta ei olisi mihinkään. Sain kuulla haukkuja ulkonäöstäni, koulumenestyksestäni, sukujuuristani ja jopa tämä blogi, jota nuorena kirjoitin sai niin sanotusti rankat arvostelut. Mikään edellä mainituista ei jäänyt huomaamatta ja kaikki se sai minut hetkellisesti ajattelemaan itseäni ja osaamistani vastaan. Onneksi en lannistunut. Pysyin pinnalla ja selätin kaiken sen ilkeyden ja pahan.  

Vaikka minä selvisin kiusaamisesta, se ei tarkoita että kaikki pystyvät siihen. Mikä ajoi uutisissa olleen 13 vuotiaan pojan tappamaan itsensä kiusaamisen seurauksena. Mitä kaikkea voi sattua ja tapahtua nuorille ja lapsille, jos he jäävät yksin kiusaamisen kanssa. Sen vuoksi on tälle asialle saatava stoppi. Parannetaan yhteiskuntaamme yhdessä.

 Annetaan tämän olla oikeasti se viimeinen kiusaus. 

http://www.inhimillisiauutisia.fi/ota-auttajan-rooli/4795883