Voimavaroja

Tällä hetkellä minulla ei ole mitään erityistä aihetta mistä kirjoittaa. Juuri nyt työni ottaa minulta viimeisimmätkin energiani, eikä aikaakaan juuri jää muuhun elämään. Suunnittelen ja haaveilen paljon, että sitten kun kerkeän ja sitten kun sitä ja tätä. Aikaa ei kuitenkaan vaikuta olevan, ei nyt eikä vielä muutamaan viikkoon. Aikataulut menevät ristiin ystävien kanssa vaikka ikävä olisi ja kuulumisia olisi mukava vaihdella. Joskus elämä vain menee näin. Mutta kaikki on hetkellistä. Kun syksy lähtee tästä kunnolla käyntiin, on taas tasapaino löytynyt kaikilla elämän osa-alueilla ja homma toimii. Tai niin haluan ainakin uskoa.

Kerroin tänään yhdelle hyvälle ystävälleni aloittaneeni taas blogin. Tuntui helpolta kertoa asiasta hänelle, koska hänkin kirjoittaa blogia. En ole vielä jakanut blogiani missään tai kenellekkään muulle. Haluan olla varma että pystyn taas kirjoittamaan ja jakamaan ajatuksiani nettipäiväkirjan muodossa, ennenkuin julistan siitä kaikille. Nämä ovat vasta niin sanottuja vauvan askelia. Blogin kirjoittaminen nuorempana tuntui niin kivalta ja helpolta, mutta nyt kun on kasvanut ihmisenä ja elämänkatsomus on avartunut huomattavasti, ymmärrän että minulla on vielä enemmän sanottavaa erilaisista asioista. Haluan jakaa kommenttini, näkemykseni ja mielipiteeni, kuten myös oman elämäni asioita avoimesti ja rehellisesti kaunistelematta. Lopetettuani blogin muutama vuosi sitten, ajattelin että en uskalla lähteä siihen touhuun enää koskaan. Omien ajatusten jakaminen tuntui silloin erittäin vaikealta, kun kommenttiboksi täyttyi kysymyksistä ja ilkeistä vasta-argumenteista. Tuntui että omat mielipiteeni olivat vääriä, enkä saisi elää elämääni kuten se on. Nyt, olen vanhempi ja entistä vahvempi ja uskon, että pystyn käsittelemään blogin mukana tulevat mahdolliset sivuseuraukset kylmänviileästi enkä häpeä kirjoituksiani tai ottamiani kuvia.

 Mietin myös tänään, että mistä minä saan voimavarani? Miten minä jaksan nousta aamulla töihin ja tulla iltamyöhään töistä kotiin vain herätäkseni taas aamulla aikasin ja tullakseni takaisin työpaikalle. (Kuulostaa raskaalta...)
Minun voimavarani koostuu ihmisistä ympärilläni. Kun olen hyvän energian ympäröimänä, voin hyvin ja jaksan. Voimavaroihin vaikuttaa myös oloni minusta itsestä. Miten koen itseni tänään juuri nyt tässä. Olenko tyytyväinen itseeni. Viimeinen osa tulee uskosta. Silloin, kun todella kohtaan vaikean hetken. Kun kaikki on huonosti tai hankalasti, enkä enää tiedä mitä teen, silloin minä rukoilen. Turvautuminen ja uskominen suurempaan voimaan antaa voimavaroja jaksaa mennä eteenpäin. Enkä tarkoita että olisin niin sanottu kiihkouskovainen, mutta uskon Jumalaan ja olen siitä ylpeä. Uskoani ei voida viedä minulta ikinä pois. Siksi siihen on hyvä turvautua.

Olen yrittänyt joka päivä muistaa ajatella positiivisesti. Aina kun on tuntunut että ajatus lähtee harhailemaan kurjiin ja synkkiin ajatuksiin, muistelen mitä puhuin terapeuttini kanssa. Se helpottaa todella nopeasti! Olen edelleen äärimmäisen tyytyväinen itseeni, että uskalsin mennä puhumaan tuntemattomalle ihmiselle minua vaivaavista asioista. Neuvot joita sain tulevat varmasti auttamaan minua pitkään. Toivon kaikkien puolesta, että syksystä ei tulisi liian raskas. Kaamosmasennus on hyvin yleistä ja toistuu itsellä joka vuosi. Päivät alkavat muuttua pimeämmiksi pikku hiljaa mikä vaikuttaa suuresti energiatasoihin. D-vitamiinin saanti vähenee. Yritetään kaikki jaksaa yhdessä syksyn läpi ja toivotaan, että valkoinen talvi ja joulu tulee kaunistamaan katuja tänä vuonna.
Mukavia syysiltoja!