Joku voisi ajatella, että on itserakasta tehdä postaus itsestä. Siitä huolimatta, haluan nyt puhua minäkuvasta. Eli miten minä näen itseni ja millainen minä olen. Aihe käsittelee itsensä rakastamista, mikä ei ole itserakasta.
Jostain luin, että lopulta ei merkitse enää se miten muut näkevät sinut vaan miten sinä näet itsesi. Minusta se oli hyvin sanottu. Ei ole mitään merkitystä mitä muut sinusta ajattelevat. Oli se hyvää tai pahaa, on tärkeintä se miten sinä itse koet itsesi ihmisenä. Minä olen aina kokenut järkyttäviä ulkonäköpaineita. En ole täydellinen, en lähelläkään, mutta olen persoonallisen näköinen. Minulla omasta mielestäni kaunis hymy ja pidän kovasti silmistäni. Näistä olen myös saannut kuulla positiivisia kommentteja ja tottakai se tuntuu hyvältä. Kuitenkin, meillä kaikilla on jossai vaiheessa elämää jonkinlaista epävarmuutta omasta ulkonäöstä. Suurimmaksi osaksi tämä kaikki johtuu siitä, kun alamme vertaamaan itseämme muihin. En minäkään ole aina pitänyt omasta peilikuvastani, mutta vanhemmiten olen opetellut siihen. Olen rehellisesti katsonut itseäni ja sanonut peilkuvalleni, että "sinä olet kaunis". Minusta jokaisen pitäisi tehdä näin aina silloin tällöin.
Minäkuva vastaa kysymykseen siitä, millainen minä olen. Elämän aikana minäkuva muuttuu, koska ympäröivä maailma ja ihmiset antavat vaikutteita. Saatamme kaikki saada kommentteja omasta persoonallisuudestamme tai toiminnastamme. Tämä voi myös johtaa siihen, että minäkuva muuttuu kielteiseksi. Alamme pelätä epäonnistumista ja haasteita. Tämän pelkäsin osuvan omalle kohdalleni. Masennus alkoi vaikuttaa minäkuvaani ja alkoi tuntua, että en edes tunne itseäni enää. Olenko enää se rohkea ja itsevarma Veronica? En halua koskaan ajautua enää samanlaiseen tunnetilaan. Tällä hetkellä voin varmasti hymyillä koska tiedän kuka olen ja millaiseksi ihmiseksi haluan vielä kasvaa.
Millainen minä sitten olen ihmisenä? Enhän minä sitä voi vielä täysin tietää, koska olen vasta 21 vuotias. Elämäni on vasta alussa ja olen vasta kehittymässä nuoresta aikuiseksi. Kuitenkin tähän päivään mennessä olen oppinut muutamia asioita itsestäni. Esimerkiksi temperamenttisuuteni, on yksi monista persoonallisuuteni piirteistä joka ei jää keneltäkään huomaamatta. Suhtaudun asioihin intohimoisesti tai en ollenkaan. Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Temperamentistani huolimatta, osaan olla myös erittäin kiltti ja ystävällinen. Nautin siitä että saan tehdä hyvää toisille. Nämä saattavat olla erittäin pieniä ja arkisia asioita, mutta mistä tulee hyvä mieli.
Siinä oli vain murto-osa asioista millainen minä olen. Kaikkea en edes vielä tiedä, mutta jokainen päivä opin itsestäni jotain uutta. Jokainen päivä opettaa minua kasvamaan ihmisenä. Tärkeintä on että olen avoin itseni kanssa ja hyväksyn oman itseni. Olen ylpeä siitä millaiseksi olen kasvanut ja kaikki elämäni tähänastiset kokemukset ja tapahtumat ovat ohjanneet minua eteenpäin oppimaan enemmän itsestäni. Mitään en tekisi toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti